Matkakertomus pohjoisen henkeäsalpaavista maisemista ja teistä.

Trollstigenin ajaminen: Norjan serpentiinitien lumo

Kun mietin pohjoismaista automatkailuamme, yksi reitti nousee ylitse muiden: Trollstigen eli Peikkotie. Tämä Norjan länsirannikolla sijaitseva serpentiinitie on kuuluisa jyrkistä nousuistaan, terävistä mutkistaan ja huikaisevista maisemistaan. Heinäkuinen matkammeTrollstigenille oli kuin sukellus satumaiseen vuoristoon, jossa jokainen kilometri yllätti ja ihastutti.

Ajoimme tämän kuuluisan Trollstigenin tietä no. 63 Åndalsnesin suunnasta kohti huippua.

Matkaan valmistautuminen – odotusta ja jännitystä

Vaikka Norjan tiet tunnetaan hyvästä kunnostaan, Trollstigenille ei kannata lähteä ilman suunnittelua. Tarkista säätiedotukset, sillä sade ja sumu tekevät ajosta haastavampaa. Pakkaa eväät, vesipullo ja lämmintä päälle – Norjan vuoristossa sää voi vaihtua nopeasti, ja viima yllättää nurkan takaa kuin peikko puskasta. Sanonta ”parempi katsoa kuin katua” pätee täällä erityisen hyvin.

Ja todellisuudessa Trollstigenille nousuun valmistauduttiin mekin hyvin. Äidillä on siis todella paha korkeanpaikan kammo, sitä pelottaa jo keittiön jakkarallakin. Joten äiti kävi pihalla polttamassa hermosauhut ja keräämässä rohkeutta. Ohitsemme kiisi punaisella BMW-llä paikallisia nuoria miehiä täyttä intoa puhkuen, onhan Trollstigen ollut suljettuna vuoden ajan ja juuri tänään perjantaina 11.7.2025 se on avattu uudelleen. Nuoret miehet vilkuttavat meille. Äiti vilkuttaa heille takaisin, ottaa muutaman syvän ja pitkän hengityksen ja starttaa auton. Näin alkoi koko reissumme upein, jännittävin ja helv…pelottava matka kohti huippua.

Trollstigenin tunnelma – jännitys tiivistyy

Ensimmäiset kilometrit Trollstigenillä nostattivat pulssia. Tie kohoaa nopeasti ylös vuorenrinteitä, ja jyrkät kallioseinämät reunustavat kapeaa tietä. Tie kiemurtelee kuin hopeinen nauha, ja 11 terävää neulansilmämutkaa pakottavat hidastamaan vauhtia. Jokainen mutka paljastaa uuden näkymän: vesiputouksia, vihreitä laaksoja, huippuja jotka ulottuvat pilviin. Tämä on maisemamatkailijan paratiisi.

Totta, mutta kun on kyydissä autossa, jota ajaa joku, jonka kädet ovat pelosta hikiset, rystyset valkoisena rattia puristaen peläten ratin luiskahtavan käsistään. Nenä kiinni tuulilasissa, hartiat korvissa, katse keskittyneenä tarkkaan auton keulan eteen, hän ei voi katsoa ylös, ei alas, ei sivuille. Hän ei voi pysähtyä ihailemaan maisemia, häntä pelottaa korkealla, häntä pelottaa tien vieressä olevat kivenkokkareet, joita aidaksi ja jonkinlaiseksi turvaksi voisi luulla. Tie kapenee, mutkat jyrkkenee, huippua ei näy. Pysähtyä ei voi. Alas ei voi palata. Pakko jatkaa. ”Mä kuolen” – huutaa äiti ratissa. Tytär huutaa vieressä – ”äiti sä selviät”. Ja me selvittiin.

Ajokokemuksen arvo – nautintoa ja kunnioitusta

Trollstigenin ajaminen vaatii keskittymistä ja malttia. Kaiteet ovat paikoin matalia, ja vastaantulevat matkailuautot tekevät tien entistä kapeammaksi. Silti jokainen mutka palkitsee kuljettajan: maisema avautuu yhä upeampana, ja tunne luonnon voimasta on käsinkosketeltava. Norjalainen sananlasku ”ei vuorta ilman laaksoa” konkretisoituu täällä – jokainen nousu antaa uuden näkökulman.

Vaikka tie on suosittu ja ajoittain ruuhkainen, tunnelma on rauhallinen. Paikalliset ja turistit tervehtivät toisiaan, ja näkötasanteet tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä sekä ihailemaan että jakamaan kokemuksia. Ylhäällä, Trollstigenin näköalapaikalla, kahvi maistuu tuplasti paremmalta viileässä vuoristoilmassa.

Pääsimme huipulle. Huipulla oli mahtava tunnelma ja näkymät. Kahvila oli jo suljettu, koska saavuimme tänne illan hämärissä. Omat eväät (nehän minä vinkkasin ottamaan mukaan), omat lonkerot siinä sitten ihmiseni nauttivat huikeiden maisemien keskellä taivastellen, että tuoltako tosiaan ajettiin äsken ylös.

Minä haistelin ympärillämme pönöttäviä lampaita. Lampaita, kyllä niitä täällä on ihan vapaana kuljeksimassa. Matkallamme olemme nähneet paljon lampaita, kilipukkeja jopa lehmiä vapaana tienposkessa, välillä jopa keskellä tietä. Täällä pitää ajaa varovasti.

Vinkkejä Trollstigenille suuntaaville

• Varaa aikaa: tie on lyhyt, mutta vaativa.
• Aja rauhallisesti ja varovasti – mutkat ovat tiukkoja ja näkyvyys on rajallinen.
• Suosi aikaisia aamuja tai myöhäisiä iltoja, jolloin turisteja on vähemmän.
• Muista kelin vaihtelut: sateella tie on liukas ja sumussa näkyvyys heikko.
• Nauti jokaisesta hetkestä, jokaisesta mutkasta, nauti huipulla upeista maisemista.

Lopputunnelmat – Trollstigenin lumo säilyy mielessä

Trollstigenin ajaminen oli unohtumaton kokemus, joka jäi sydämeen kuin norjalainen kansansatu. Tie on enemmän kuin reitti – se on matka luonnon äärelle, omien rajojen kokeilua ja yhteyttä pohjoisen karuun kauneuteen. Suosittelen Trollstigeniä jokaiselle, joka kaipaa seikkailua ja haluaa kokea Norjan luonnon ytimessä. Tien päässä odottaa rauha, maisema ja muisto, jota ei unohda.

Tänne palaamme vielä, nyt matkamme jatkuu kohti Geirangeria.